Hanna at home

Se yksivuotiaillekin sopiva Otrivin-nenäsuihke ei sisällä säilöntäaineita ja säilyy siksi vain kolme viikkoa. Noita kolmiviikkoisia mahtuu tähän kevääseen aika monta. Tai kun ajattelen tarkemmin niin tänä keväänä ei taida juuri olla ollutkaaan muita kolmiviikkoisia: kun edellinen Otrivin on mennyt vanhaksi niin onkin jo saanut ostaa uuden.

Ensimmäinen dagiskevät huhhuh.

Ruokakuntakattama laajeni tänään parikymmentä metriä, kun syötiin iltapäivällä kivojen naapureiden kanssa salaattia ja kakkua Kirjailijanpuistossa. Edvinin lieka piteni niin ikään rysäyksellä: korttelipihan lapset kokoontuivat hiekkalaatikon ja mattotelineen välillä ja minä seurasin tilannetta viidennen kerroksen ikkunalaudalta. Herkeämättä.

Check!

Johde-Nyberg -korporaation kesävisio on viettää viikko jossain Itämeren rannalla, upottaa varpaat dyynien hiekkaan ja asua jossain söpössä pikkuhotellissa. Sopivaa vaihtoehtoa on haettu Pohjois-Saksasta, Tanskasta, Gotlannista, mutta nyt näyttää pahasti siltä että olemme myöhässä varauksissa. Johtoryhmän hymyt alkavat hyytyä: madallammeko tavoitteita? muutammeko suuntaa? kovennammeko panoksia?

Siirtäessäni vanhan työpuhelimen numeroita SIM-kortille tulin ilmeisesti tuhonneeksi koko listan. Siksi arvostaisin kovasti jos kaikki ne jotka arvelevat olleensa tuolla listalla lähettäisivät minulle numeronsa ja nimensä vaikka tekstarilla. Tattista.

Minä yritin sanoa tätä jo viime vuonna, mutta nyt iltapäivätee on lopullisesti saapunut Helsinkiin. Salutorgetin Afternoon Tea -tarjooma on i-ha-na. Ja minä olen sentään selkeästi ennemmin kahvi- kuin tee-ihminen.

Yksi kauneimmista rakkaudentunnustuksista muuten on se, kun Basse joskus sanoi että sen on kauhean paljon helpompi olla mun kanssa kun minä juon kahvia enkä esimerkiksi vihreää teetä. Tai kun minä syön sipsejä enkä esimerkiksi ananasmurskaa ja rahkaa.

“Jag tog den här för jag tänkte att det där att gråta framför teven är nog så din juttu”