Hanna at home

Ennen koko perheen lomaa on lämmitelty äiti-poika-kokoonpanolla. Aika mahtavaa.

Mulla on ihan hirvee kiire koko ajan: rantaan ja uimalaan ja takaisin ja pyykkiä ja kauppaa ja vieraita ja hääpäivää sun muuta. Ei millään ehdi bloggaamaan. Koittakaa pärjätä.

on avattu Kumpulassa, ihan meidän lähellä! Eri maanosille omistettujen hyvinhoidettujen istutusalueiden välistä löytyy isoja nurmikenttiä, pieniä puroja ja vihreitä, vilpoisia varjonpaikkoja. Neljän euron pääsymaksu pitänee ördääjät loitolla, mutta istutukset kunnossa. Sorry kuvat on huonoja, mutta paikka sitäkin hienompi.

“People don’t appreciate the national television. They think it has too much power. That’s why they have started giving the house nicknames.”

Maanantai-iltana kerroin Edvinille tunteellista iltasatua yksinäisestä äidistä, joka lähtee lentokoneella Kiinaan ja siellä sitten katkerasti ikävöi omaa, ihanaa pientä poikaansa. Oma satu, paras satu: syvästi liikuttuneena ja kyyneliä vuodattaen jatkoin tarinan loppuun saakka, siihen kun äiti suoraan lentokentältä juoksi hakemaan pojan dagiksesta.

Edvin: Sulle tuli vähän paha mieli.
Hanna: Niin tuli, tosi paha mieli.
Edvin: Sulta tuli vähän räkää.

Näillä mennään taas, tänään Pekingiin, maanantaina Guangzhouhun, keskiviikkona kotiin. Luvassa on workshoppeja ja suunnittelua (kuulemma 30 lämpöasteessa myös toimistossa sisätiloissa!), poika- ja koti-ikävää ja toivottavasti viikonloppuna myös vähän turrehommaa, Kiinanmuuria ja sellaista. Bassen Pekingissä asuva luokkakaveri suositteli myös erään hotellin ”Bubbalicious Sundaybrunch”:ia, kuulemma “out of this world!!!”. Sopii.

Basse: Det är nog viktigt att om man har bestämt något så ska man hålla fast vid det.
Hanna: Mmmm. — Med Edvin menar du?
Basse: Nä, jag menar med dig.

Takaterassilla on ollut muutostamme asti kolme ammottavan tyhjää, isoa ruukkua, joiden täyttämiseen olen tuntenut äärimmäistä sosiaalista painetta. (Naapureilla kasvaa samanlaisessa ruukussa RETIISEJÄ ja kaikkea muuta hyvinvoivaa ja terveellistä.)

Minä vaan vähän pelkään, että kun hommaan lähtee täysin vääristä motiiveista eikä esimerkiksi rakkaudesta puutarhanhoitoon, niin mahdollisuudet onnistua ovat minimaaliset. Jos ostaa siis “ruukkuihin täytettä” eikä esimerkiksi jotain, minkä “kasvua saisi seurata”, ymmärrätte varmaan.

Ennenaikaista kuolemaansa odottavat nyt takaterassillamme kaksi timanttituijaa, roikkupelargonioita, tavallisia pelargonioita, laventeli, pari salvian ja rakuunan taimea, basilika, rucola ja persilja. Herran haltuun.