Hanna at home

Spämmiongelma on nyt korjattu. Ite tein.

Kirjamessuilla sunnuntaina

Vaikka Edvinin puhe on kehittynyt huimasti, piilee siinä varomattomalle kuulijalle muutamia väärinymmärryksen paikkoja.

Pilkullinen poikamme on saanut nyt viikon ajan lähestulkoon kaiken mitä on halunnut. Äkillinen valtaoikeuksien kasvu on huumannut hänen pienen päänsä ja istuttanut sinne kummallisia piirteitä: kärsimättömyyttä, pikkumaisuutta, nautiskelunhalua. Puuron jäähtyminen kestää kolmisen minuuttia - tasan kolme minuuttia liian kauan. Jos voileivästä lohkeaa iso pala, sitä surraan katkerasti ja pitkään. Leipä on tämän jälkeen luonnollisesti syömäkelvoton. Enää ei myöskään riitä, että saa valita, katsooko Myyrä-DVD:tä vai Tomi Traktori -DVD:tä, vaan pitää saada katsoa Myyrä-DVD:ltä se tietty jakso, missä sataa lunta. Peppi-DVD:llä pitää kelata tuplanopeudella se kohta, missä rosvot tulevat Huvikumpuun. Lattia on liian kova istuin hänen hienolle takapuolelleen, mieluiten hän lepuuttaa sitä pehmeällä sohvatyynyllä. Kovalla lattialla pomppimisen sijaan hän haluaa hyppiä tasajalkaa vanhempiensa täysjousitetulla parisängyllä.

Mutta voivoi, pilkut alkavat jo haalistua, ja arki astuu tähän talouteen ihan lähipäivinä. Me alistetut vanhemmat valmistaudumme ottamaan jälleen takaisin meiltä kavalasti anastetut valtaoikeudet. Voi olla että tulee rytinää, mutta voittaja on jo selvillä.

(Vakavasti puhuen: kotona vietetty viikko on tuonut myös positiivista kehitystä. Päivät ovat kuluneet käytännössä ilman vaippaa. Pikku-despootti on jo oppinut riisumaan itse housut ja juoksemaan potalle kun pissattaa. Hyvä hyvä!)

Kuuntelen töissä kuulokkeilla Emiliana Torrinia. Sillä on mahtava ääni: syvyyttä ja kaikuja ja tunteita ja vihjauksia ja juttuja. Keskityn tosissani, etten alkaisi laulaa mukana. Eilen Ruotsin Idolsissa oli ihan huippuhyvät pojat.

Minäkin haluaisin laulaa, tosi ihanasti ja täysillä. 

On mulla tänään onneksi muskari. Tai siis Edvinillä. 

“Det är som om du var en riktig fru när du syr”

Eilisen kuvat omistetaan pelkästään syntympäpäiväjuhlille. Paikka: Tuomarinkylän kartano, paikalla kaikki kivat: Edvin, famo, fafa, Kati, Vesa, Bibba, Heli, Nutte, Saga, Moa, Maija, Ilmari, Sampo, Maria, Sami, Tea, Jussi ja Emma, sää: juuri sopiva, tarjolla: suolakeksejä, karnevaalikeksejä, pillimehua, kahvia, teetä, sipulijuustopiirakkaa, pekonikasvispiirakkaa, täytekakkua.

Niin ja sunnuntaina minä pidän vapaapäivän kuvaamisesta. Eikä tänään varmaan oikein mitään tapahdukaan. Toivutaan.

Aamulla Edvinin kanssa 2-vuotisneuvolassa. 91 cm, 14,2 kg. Hieno poika. 

Jarmolla oli paljon asiaa.

Matka keskustasta palaverista kotiin kesti yli puoli tuntia. Satoi.

Etsimme Edvinille sänkyä. Uudet lastensängyt ovat pääosin rumia. 

Pappa läässa. Äetti lukee.

Iltapuuroa valopäälle

Täällä interissä (kuten alakerran mummo tätä weeweeweetä tuttavallisesti nimittää) liikkuu haaste, jonka saaneet kuvaavat omaa elämäänsä valokuvin viikon ajan. Siis viidestä seitsemään, elämästä oikeasti kertovaa kuvaa julkaistaan blogissa joka päivä.

Ajattelin osallistua. Ensinnäkin rankaisen näin itseäni, koska olen viime aikoina blogannut niin laiskasti. Toisekseen huomisesta käynnistyy viikko, jolloin melkein joka päivälle on jotain mielenkiintoista (tai ei nyt ainakaan ihan jokaviikkoista) tekemistä. Kolmanneksi näen samalla itse, tapahtuuko tässä elämässä oikeasti mitään muuta kuin töitä ja kotia.

So stay tuned.