Hanna at home

“What’s that?” kysyi Bassen tallinnalainen kollega Tuusulanväylällä matkalla lentokentältä Helsinkiin. Oli keskipäivä, tien varressa näkyi vain valtava määrä keppejä.

“That’s art”, vastasi Basse.

Olen oppinut pitämään Valoviiri-teoksesta. Erityisen ilahtunut olen ollut sen nokkeluudesta, kun se itsenäisyyspäivänä esittää Suomen lippua ja joulun aikoihin joulukuusta. Useimmiten siinä on hieno väriliuku - pinkistä tummansiniseen, kirkkaan punaisesta keltaiseen, violetista punaiseen ja niin edelleen.

Nyt se on rikki.  Viime viikolla osa valoista paloi ja osa ei, eikä värikoordinaatiosta ollut tietoakaan. Äsken ohi ajaessani siinä paloi yksi onneton valo. Hyvät tiehallinnon miehet: korjatkaa taide!

Tunnistatko seuraavanlaisen tapahtumaketjun? Vietät pari vuorokautta jossain suurkaupungissa, tarkkailet ihmisiä ja sitä miten he pukeutuvat. Silmiisi sattuu pari selkeää trendiä, joita ensinäkemältä pidät ihan outoina. Kun näet saman yhdistelmän kolmekymmentä kertaa, alat tottua. Seuraavana päivänä se näyttää jo ihan hyvältä ja lopulta ostat jotain samanlaista.

Kotona ymmärrät, että suurin osa vaatteen viehätyksestä jäi sinne kaupunkiin. Täällä se näyttää kummalliselta / liian värikkäältä / ei istu / ei sovi mihinkään muihin vaatteisiisi. Basse kutsuu ilmiötä nimeltä Gay Blindness.

Niin. Viikonloppu Tukholmassa oli tosi kiva ja ihmiset Södermalmilla ihanannäköisiä. Toistaiseksi kaikki ostoksetkin tuntuvat sopivilta.

Tänään René kysyi että ketäs meinaat äänestää. Niin.

Naapurituolista nainen sanoi heti, että hän äänestää nyt ainakin joka tapauksessa naista. René tekee vaalityötä kokoomuslaiselle kaverille, mutta miettii kuitenkin pitäisikö äänestää jotain ruotsinkielistä tai jotain homoa. 

Mihin viiteryhmään sitä sitten pitäisi perustaa? Olisiko paras sellainen, joka olisi Käpylästä vai pienen, ruotsinkielisen lapsen äiti. Akateemisesti koulutettu, aluperin Pohjanmaalta? Tai sitten sellainen, joka sekä vaatisi konkreettisia tekoja Itämeren hyväksi että arvostaisi elävää kaupunkikulttuuria? Etsisi innovatiivisia ratkaisuja asuntokysymyksiin?

Valinta on oikeasti vaikeaa. Jollain tavalla tunnen muutamia, kaverien kautta tai työn puolesta, mutta en ketään riittävän hyvin. Eikä kukaan edusta minun kaikkia puoliani.

Meinaa mennä hermo. Tämä Wordpress sekoilee. Postauksiin (ei siis kommentteihin, vaan itse postauksiin) ilmestyy spämmirivejä, jotka tosin näkyvät vain ylläpitonäkymässä:

Ambien Effects Loss Memory Side
Rx Tramadol
Tramadol Dogs
Tramadol Online Medication
Mix Tramadol And Methadone

jne. Samalla kyseisistä posteista häviävät rastit Allow Comments - ja Allow Pings -kentistä. Julkipuolella se näkyy siis Comments Offina. Akismet on käytössä, mutta reagoiko se vain spämmikommentteihin?

Niin että missäs on tämän intternetin helpdeski? Tai mihin nämä rikkinäiset viestit voi palauttaa? Tai osaisko joku auttaa? Wordpressin käyttäjäforum ei osannut.

Flamingo panostaa innovatiiviseen kanavamixiin.

Eilisen kuvat omistetaan pelkästään syntympäpäiväjuhlille. Paikka: Tuomarinkylän kartano, paikalla kaikki kivat: Edvin, famo, fafa, Kati, Vesa, Bibba, Heli, Nutte, Saga, Moa, Maija, Ilmari, Sampo, Maria, Sami, Tea, Jussi ja Emma, sää: juuri sopiva, tarjolla: suolakeksejä, karnevaalikeksejä, pillimehua, kahvia, teetä, sipulijuustopiirakkaa, pekonikasvispiirakkaa, täytekakkua.

Niin ja sunnuntaina minä pidän vapaapäivän kuvaamisesta. Eikä tänään varmaan oikein mitään tapahdukaan. Toivutaan.

Aamulla Edvinin kanssa 2-vuotisneuvolassa. 91 cm, 14,2 kg. Hieno poika. 

Jarmolla oli paljon asiaa.

Matka keskustasta palaverista kotiin kesti yli puoli tuntia. Satoi.

Etsimme Edvinille sänkyä. Uudet lastensängyt ovat pääosin rumia. 

Pappa läässa. Äetti lukee.

Iltapuuroa valopäälle

Tai ei kaikki. Mutta monet.

Taiwanissa oli toinen toisensa vieressä näyteikkunoissa istuvia tyttöjä. Nättejä kuin mitkä, minihameissa ja täysissä meikeissä aamusta alkaen. Siinä istuksiessaan ne kaikki näyttivät kuorivan jotain vihanneksia. Ajattelin, että nokkelat bisnesnaiset ovat yhdistäneet kaksi liiketoimintaa: palvelevat viereistä ravintolaa pilkkomalla illallisporkkanoita samalla kun odottelevat asiakkaita ja esittelevät, hmmm, tuotettaan.

Vasta myöhemmin kuulimme, ettei kyseessä ollut se maailman vanhin liiketoiminta laisinkaan. Näissä kopeissa myydään nimittäin pureskeltaviksi suun punaiseksi värjääviä betel-pähkinöitä (minulle nämä ovat tulleet tutuksi ainakin John Irving -romaanien Intia-kuvauksista). Myyjättärien provokatiivinen ulkoasu on tarpeen miesasiakkaiden houkuttelemiseksi, sillä kilpailu on kovaa. Tarjolla on kuitenkin ainoastaan beteliä, sillä prostituutio on Taiwanissa ankarasti kiellettyä.

Uskoisitteko, että tämä on arviolta neljäskymmenes kerta, kun kanteen koputetaan?

Vielä emme ole myöskään kyllästyneet sunnuntaiaamun Pikku Kakkosen Mimiin ja Kukuun. Ne on mahtavia.