Hanna at home

En tiedä onko se tämä pimeä vai joku vaaniva flunssa, mutta laiskottaa ja nukuttaa tänään ihan hirveästi. Olen minä sentään valoisan aikaan jo vaihtanut sänkyyn lakanat, pessyt koneellisen pyykkiä ja tehnyt porkkanakeittoa. Lopulta sain houkuteltua itseni myös vaunulenkille Edvinin kanssa. Ja nyt on jo taas pimeä.

Onneksi pikku-ukko valaisee synkimmänkin päivän.

Edvin kutsuttiin rotavirusrokotetutkimukseen. Rotavirus aiheuttaa hyvin yleistä kurjaa ripuli- ja kuumetautia, ja siihen sairastumisen aiheuttamat vaikeudet päihittävät moninkertaisesti rokotteen mahdollisesti aiheuttamat sivuvaikutukset. Niinpä osallistuimme.

Pieni potilas kesti tänään urheasti verikokeen oton kyynärtaipeesta (potilaan kyynärvarren pituisella neulalla!), otti kiltisti suuhun annetun rokoteaineen ja itki vain pienen hetken saatuaan vielä piikin reiteen. Äiti seurasi vierestä ja nieli kuumankarheita ylpeyden kyyneleitä.

Perjantaina ne sitten muuttavat meiltä pois. Tuntuu omituiselta hyvästellä, kun ovat koko syksyn viihtyneet. Porukka on kyllä vaihtunut välillä, jotkut ovat lähteneet ja uusia tullut taas tilalle, mutta koko ajan on ollut joku kotona. Ympäri vuorokauden; nukkumassa, syömässä, kännäämässä, saunassa, puuhailemassa. Osa on ollut tosi ärsyttäviä, jotkut mitäänsanomattomia, pari ihan ok. Toivottavasti Kaarlo tai Sari voittaa.

Taas saivat nettihenkilöt eloa, kun tavattiin pienellä äiti-vauva-porukalla eilen. Ainakaan ei tarvinnut nolostella sitä, ettei päässä liiku juuri muuta puhuttavaa kuin vauvajuttuja. Kiitos kaikille seurasta!

Kaupan päälle alkuperäistä, muokkaamatonta live-materiaalia siitä, kun Edvin puklaa. Ja nauraa tyytyväisenä päälle. Autenttista.

Out any day now.

Täällä pieni karhunpoika on ollut aamusta asti itkuinen, ei syö rintamaitoa eikä paljon muutakaan, pitelee pientä kuumetta ja nukkuu vain sylissä. Iltapäivällä mennään lääkäriin.

En minä, älkää luulko. Edvin on edelleen suloinen ja kiltti poika, nukkuu pitkiä pätkiä ja antaa äidinkin nukkua. Mies on hauska, hellä ja huomaavainen. Elämä on oikeasti ihanaa.

Juttelin kuitenkin tänään erään ystävän, pienten lasten äidin kanssa pitkään jaksamisesta ja väsymisestä ja se jäi askarruttamaan mieltä. Mitäs sitten tehdään, kun fyysinen väsymys johtaa henkiseen, eikä se auta yhtään siitä fyysisestäkään toipumiseen. Hormonit sekoittavat päätä ja kehoa, ja lääkärit kirjoittavat ratkaisuksi serotoniinireseptin. Tunnollinen äiti kokee huonoa omaatuntoa pahasta olostaan ja kiukuttelustaan. Hän ottaa tunnin viikossa omiin harrastuksiinsa, ja tuntee siitäkin syyllisyyttä.

Aivan syyttä, yritän sanoa, mutta eipä se ole minun vallassani. Kannustan myös kokeilemaan sitä lääkärin määräämää serotoniinia (sitähän syö puoli maailmaa!) ja neuvon ottamaan paussin kaikesta (viikoksi lomalle, lukemaan kirjaa ja nukkumaan, miksi ei?).

Oikeasti; en minä tiedä mikä auttaa. Toivottavasti ainakin asioista puhuminen.

1. Lastentarvikkeesta: musta pitkä Tricot-kantoliina. Tänään Edvin nukahti siihen samalla kun minä tyhjäsin tiskikonetta.

2. K-kaupasta: Pirkka Asidofilus-Bifilus kiivi-karviaismarja-jugurtti. Aivan hirveän hyvää. Ja tekee kai vatsallekin hyvää.

Työkavereille vielä todistukseksi, että osaa tämä nauraakin, vaikka ei eilen näyttänytkään parhaita puoliaan.

Tai perjantai keskelle viikkoa. Kiitos lähikaupan, jossa on hyvä lihatiski, Basse sai inspiraation ja paistoi perheelle illalla pihvit. Mulle hyvä sisäfilee, itselleen entrecôté, valkosipulimaustevoita ja lohkoperunoita. Ja olutta.