Hanna at home

Edvin nukkui viime yönä kymmenestä puoli kahdeksaan. Ja on muutenkin ihan ihmeellinen.

Jääkaapissa kolmenlaista lihaa jouluaaton pääruokaa varten.
Keittiön pöydällä kaksi pulloa glögiä, neljä pulloa hyvää punaviiniä ja jääkaapissa jouluolutta.
Paketeissa uusia kirjoja, vanhoja kirjoja, vähän elektroniikkaa ja herkkuja.
Yksi rasiallinen geisha-konvehteja kulhossa, rasia Fazerin sinisiä vielä avaamatta.
Hyasintti ikkunalaudalla, viisi eri kynttilää palamassa. Palohälyttimessä tuoreet patterit.
iPodissa Nat King Cole: Chestnuts roasting on an open fire…
Ensimmäinen joululahja avattu: jouluvaloja heiluttava ja tanssiva hiiri, joka laulaa jinglebellsiä ja pelottaa Edvinin kuoliaaksi.

Ihan jouluolo.

Joulua myös niille, joille en huomannut lähettää korttilinkkiä. Muista klikata babya!

kirjoittaa tästä. On nimittäin erittäin onnellista, kun kotona on mennyt kahvipannu rikki ja kävelee sunnuntaina perheensä kanssa pitkin Vanhankaupunginlahden rantaa ja löytää kahvilan, josta saa tuoreita korvapuusteja.

Helsingin parhaat tonttubongauskelit oli sunnuntai-iltana Mustikkamaalla. Koolla oli kai viitisentoista aikuista ja muutama lapsi. Edvinillä tosin meni koko pirskeet sivu suun, kun päiväväsy iski. Ensi vuonna taas!

Viikonloppuna jäi väliin yhdet tohtorinväitösjuhlat ja isot pikkujoulut, mutta meilläkin oli mukavaa. Södermalm on ihana kaupunginosa, sinne pitää tehdä vielä oma matkansa.

Edvin käyttäytyi moitteettomasti, nukkui vaunussa kun äiti ja isä shoppaili, söi pitämättä sen suurempaa meteliä ja tarkkaili valppaana kaupunkikulttuuria. Syötiin hauskassa paikassa, Cafe Stringissä ja nähtiin Mark Levengood (jolle Basse antoi albuminsa!) ja Idol-Cissi!

Äidin kanssa baaritiskillä	Stringissä pousailemassa
Poikia väsyttää

Basse osti tänään jouluviinit. Joku menee kyllä lahjaksikin. Itse toivon pääseväni maistamaan ainakin tuota Amaronea. Namm.

Meikäläiset lähtevät huomenna Tukholmaan. Ilmatieteenlaitos lupaa merelle myrskyä, joskin iltaa kohti laantuvaa. Hiulihei, huolta nyt ei.

Tavoitteenamme on talsia Södermalmilla, syödä hyvin, käydä muutamassa sarjakuva- ja lastenvaatekaupassa ja fiilistellä perhematkailua.

Tuttu luokanopettaja on kirjoittanut Ähtärin ala-asteelle joulunäytelmän, jonka yksi repliikki kuului: Katso Pukki, tämä Johteen Kaisan viulukotelo alkaa olla viittä vaille valmis. Kaisa voi sitten säilyttää vanhassa kotelossa vaikkapa miehensä Savolan Mikon lakialoitteita, kun tämä pääsee eduskuntaan. Kaisa on siis serkku, ja Mikko hänen miehensä, joka pyrkii keväällä eduskuntaan.

Jotkut vanhemmat olivat sitten kimpaantuneet siitä, että joulunäytelmää käytetään politiikan välineenä. Ihan fine, vaikka repliikki on varmasti ollut enemmän huumoria kuin politiikkaa. Sitten kuitenkin eräs paikallispolitiikassa aktiivisesti toimiva ihminen on tehnyt asiasta valituksen lääninhallitukseen. Lääninhallitukseen! Miksei vaikka ensin sille näytelmän kirjoittaneelle opettajalle?

No, lopputulos on kuitenkin se, että Mikko on maanantain Iltalehdessä yli puolen sivun kokoisessa kuvassa komeaakin komeampana ja sai koko sotkusta enemmän julkisuutta ja vaalimainontaa kuin millään kampanjalla ikinä. Samahan se on mitä puhutaan, kunhan nimi on oikein kirjoitettu, vai miten se meni.

Pikku-ukko on ihan tohkeissaan. Kolmikuukautispäivänsä kunniaksi Edvin todellakin keksi käsilleen käyttöä.