Hanna at home

Voiko missään muualla törmätä iltakävelyllä pensasaidan takana suomihiphoppia livenä soittaviin nuoriin miehiin? Niillä oli torvet ja rummut ja kaikki ja ne kuulostivat HYVÄLTÄ!

Hei ja Käpylän kyläjuhlilla 7.-8.6. on mahtava ohjelma: www.kapylankylajuhlat.fi!

Monta vuotta sitten eräs herra Jäppinen kysyi, mitä tekisin työkseni, jos voisin tehdä ihan mitä vain. Vastasin muistaakseni, että olisin Cardigansin laulaja.

Viikonloppuna juhlittiin neljäkymmentä vuotta sitten syntynyttä kahdeksan hengen voimin, syömällä kuusi ruokalajia ja juomalla muunmuassa neljäkymmentä vuotta vanhaa portviiniä.

Jonkun pitäisi keksiä autoilijalle ystävällinen tapa kertoa suojatien ylittäjälle, että mene vain, en aja päälle. Tänäkin aamuna Itä-Pasilassa oma rento huiskautukseni tulkittiin ärsyyntyneeksi hoputukseksi: täti vilkaisi minua pelästyneenä ja JUOKSI tien yli. Ei auttanut vaikka kuinka hymyilin.

Naapuriautosta sen sijaan hymyiltiin, kun liikennevaloissa laitoin ripsiväriä. Mitäs naurettavaa siinä sitten on, jos käyttää joutoaikaa tarpeellisiin aamutoimiin?

Yhdet juhlat lisää!

Kuvittelin etukäteen, että vuodattaisin kyyneliä kun pienimmät esiintyvät. Kaikkein pienimmät eivät kuitenkaan halunneetkaan esiintyä, vaan istuivat isin sylissä. 

Anton Corbijn -näyttelyn avajaisissa oli enemmän porukkaa kuin ikinä. Museonjohtaja puhui pitkään ja kovalla äänellä, suurlähettiläs erittäin vaihtelevalla intonaatiolla ja itse taiteilija nopeasti. Väentungos esti näkemästä melkein puoli näyttelyä, täytyy taas palata joku toinen kerta. Toistaiseksi nähdyistä pidin eniten niistä turkooseista muka-paparazzikuvista.

Hyvin lyhyelle aikavälille mahtuvat yhdet työprojektin kaatajaiset, äitienpäivä, parvekekauden avajaiset, häät, 40-vuotisillalliset, tuparit, Käpylän kyläpäivät, petankkiturnaus ja sukujuhlat.

LIsäksi suunnittelemme neppisauto-racea meidän hiekkalaatikolla (kiitos ideasta Tiina!), Käpylä-eliitin vuositapaamista ja Levyraati-iltaa.

Sitten on vielä vappu ja juhannus. Mukavaa.

Jos luulit että oma päiväsi alkoi huonosti, se ei luultavasti ollut mitään verrattuna siihen viisivuotiaaseen, jonka kohtasimme aamulla dagiksen ovella. Poika makasi eteisen lattialla vatsallaan, vuoroin karjui kovaan ääneen ja vuoroin nyyhki dramaattisesti ja vuodatti golfpallon kokoisia kyyneleitä. Äitinsä seisoi vieressä ja näytti juuri siltä, että kaikki keinot oli jo koitettu.

Poika oli kuulemmma unohtanut pistoolit kotiin. Pistoolit.

ja muita äitienpäiväihanuuksia. Aamu alkoi hyvällä aamupalalla, jatkui Korkeasaaressa, sitten syötiin ystävien kanssa kakkua ja kahdestaan illallista.

Ja muuten, ihan mainio valkoviini: Chassagne Montrachet. Vähän tyyris, mutta menee näin äitienpäivänä.