Hanna at home

Kylvettiin serkkuporukalla perunoita viikonloppuna. Melkein kuin ennenvanhaan.

Anni linkkasi Lily Allenin hienoon Womanizer -coveriin. Vähintään yhtä hieno on Everybody’s changing. Ihana Keane. Ihana Lily. 

Ja hyvin keksiikin. Minusta on ihan mainiota että lahjakkaat ja innovatiiviset tyypit tekevät asioita itse, eivätkä odota että joku ottaa ne töihin ja sanoo niille mitä niiden pitää tehdä.

Tämän hienon keittokirjan ensimmäinen painos taitaa tätä kirjoitettaessa jo olla loppuunmyyty, mutta kysy silti Karinilta.

Ruotsissa oli joka paikka täynnä eurovaaliehdokkaiden mainosjulisteita. Mainokset olivat hyvin yksinkertaisia: ehdokkaan naama peitti julisteen pinta-alasta noin kahdeksankymmentä prosenttia. Mitä sitten sellaisilla julisteilla voi odottaa? Tietysti vanhaa kunnon viiksihuumoria: oli espanjalaisia kiekuroita, täyspartaa ja hitlereitä. (Nokkelin oli piirtänyt ikääntyneelle tädille kauneusleikkauksien katkoviivat poskien kiristämiseksi ja luomien kohottamiseksi.)

Kun tarkoitus on olla hauska, ei pidä koskaan unohtaa huumorin peruslajeja: ironia, sarkasmi, slapstick, pissa- ja kakkahuumori, viiksihuumori. Ananashuumori toimii vain Vesalle.

Jos kysyy kaksivuotiaalta:

- Junibackenin satujuna
- Ihan erilaiset temput ja värkit södermalmilaisessa leikkipuistossa
- Tapas-ravintolassa soittavat ja laulavat sedät
- Suklaamuffinssit

Me jätetään nämä muuttolaatikot ja siniset Ikea-kassit (loistavia muuttopuuhissa muuten!) tänne pullistelemaan ja lähdetään muutamaksi päiväksi Tukholmaan. Najs. (Vaikka olisi kyllä ollut ihan siistiä jäädä myös laittamaan paikat kuntoon.) Ha det så bra.

tycker om såna här små bord”

Meinataan jättää televisio tänne vanhaan kotiin uusille asukkaille ja jättää uusi ostamatta. Ainakin kesän ajaksi.

on ihana.

Hanna: Hei katos, tossa on toi Husky Rescuen biisintekijä.
Kati: Tutunnäköinen. Mä luulin että se on joku ähtäriläinen.

http://www.youtube.com/watch?v=kdPiWYBkzKM