Hanna at home

Kööpenhamina on aina yhtä kiva. Olen pohtinut paljon tätä lapsen (tollasen ihanan!) kanssa matkustamista, kirjoitan siitä joku päivä lisää.  

Loma loppuu, loma loppuu!

Pitäisi oppia jotain tanskalaisilta. Ne eivät kaiva sateenvarjoa esiin, jos vähän sataa.  Ne juovat pullollisen Tuborgia puoliksi paikallisjunassa näyttämättä hampuuseilta. Niillä on kivoja ja järkeviä laukkuja. Ne eivät joka aamu harjaa tukkaansa. Ne pukevat lapselle housut väärinpäin. Ne ajavat polkupyörällä joka paikkaan. Ne näyttävät hyvältä ja onnellisilta.

(Tarkkailemalla vuorokauden tanskalaisten nuorten naisten pukeutumista on aika helppoa ennustaa, mikä on Helsingissä muotia puolen vuoden kuluttua. Nyt näyttää siltä, että HAALARIT!)

Kerroin täällä aiemmin, että ihanasta lastenkirjasta Where the Wild Things Are on tulossa syksyllä elokuva. Nähtiin siitä traileri viime viikolla. Olivat hullut menneet laittamaan sen suomenkieliseksi nimeksi Hassut, hurjat hirviöt. Ihan hullut. Se tarina ei ole vähimmässäkään määrin hassu, eikä oikein edes hurja. Se on vähän surullinen ja outo.

Jos taas haluaa lukea lisää kirjajuttuja, pyytäisin kiinnittämään huomiota linkkilistastakin löytyvään Jälkeenpäin-blogiin. Sitä kirjoittaa mun koulukaveri Päivi.

On kuulemma retroa ja trendikästä viettää nimipäiviä. Lisäksi se on kivaa! Sain kauheasti ihania kukkia, jotka joudun valitettavasti jättämään tänne kotiin kun lähdemme huomenna Kööpenhaminaan. Nauttikaa nyt te edes näistä!

Kello on noin kaksi yöllä Taalintehtaalla ilmeisesti Kemiönsaaren ainoassa taksissa.

Mango: Heeej, Michael Jackson på radio!
Taksikuski: Det är ju passligt för… kröhm…
Basse: …er ungdomar.
—
Mango: Han kastade ju faktiskt veven nyligen.

Minä en ole selvinnyt varmaan yksistäkään häistä kuivin silmin, en näistäkään. Sen lisäksi että oli kaunista, oli myös huippuhauskaa, hikistä ja rentoa.

Luin alkukesästä Muriel Balberyn kirjan Igelkottens elegans (L’Élégance du hérisson). Siinä toinen päähenkilöistä, 12-vuotias tyttö suunnittelee itsemurhaa. Jättääkseen jälkeensä edes vähän järkeä tähän maailmaan tyttö tekee muistiinpanoja: huolellisesti numeroituja syvällisiä ajatuksia.

Minulta ei taida löytyä yhtä monta kuin Palomalta, mutta viime aikoina luulen ymmärtäneeni ainakin kaksi perheeseen ja parisuhteeseen liittyvää.

1. Tulevaisuus ei ole lapsissa vaan  miehessä / vaimossa. Lapset ovat meillä vain lainassa. Melkein kolmevuotias repii napanuoraa jo rajusti, parin vuoden päästä se lähtee ulos kavereiden, ei äidin tai isän kanssa ja viidentoista vuoden päästä se ei välttämättä enää asu meillä. Siinä vaiheessa olisi aika mahtavaa jos viihtyisi hyvin sen kanssa, joka vielä asuu.
2. Vanhempien perimmäinen tehtävä ei ole suojella lapsiaan kaikelta pahalta vaan valmistaa heidät maailmaa varten. Suojelumoodi naksahtaa päälle ihan liian helposti, vaikka yksin yrittäminen, pienet kolhut, avun pyytäminen, pettymykset, uteliaisuus ja itse onnistuminen ovat varmasti enemmän hyödyksi tulevaisuuden kannalta. Jospa osaisi varjella vaaroilta, mutta erityisesti tyrkkiä eteenpäin, tukea ja kannustaa.

Ja vastaus on kyllä: luulen, että tuolla varpaalla VOI tanssia lauantaina.

Suora lainaus tämänpäiväisestä sähköpostista työosoitteeseeni:

“Dear Sir,
Have a nice day!
This is Nancy, working for Hui Hai Industrial Co. over 5 years. I am very pleased to know your company from the internet - -”