Hanna at home

Olimme aamulla Mäkelänrinteessä uimassa, niin kuin kaikki muutkin kunnon lapsiperheet.  Uikkareissa ja pömppömahoissa, tukka länässä ja ilman meikkiä kaikki äidit näyttävät samalta. Kaikki isät näyttävät autokoulunopettajilta.  

Sitten kun ne äidit ja isät syövät munkkia uimahallin kahviossa ja niillä on kivasti leikattu tukka, kiinnostavat vaatteet ja trendikkäät silmälasit, minä ymmärrän että nämä ovat niitä samoja ihmisiä jotka joivat neljä vuotta sitten kaljaa Ysissä viereisessä pöydässä tai söivät sunnuntai-iltapäivisin aamiaista Torissa. Sitten ne saivat ihanan vauvan tai kaksi ja kasvattavat niitä parhaansa mukaan. Kesäisin ne ovat sunnuntaiaamuisin Hakaniementorin leikkipuistossa tai Siltasessa brunssilla eivätkä krapulassa. Ne käyvät kiinnostavissa töissä ja lähtevät pääsiäisenä lastensa kanssa kaupunkilomalle. Kuuntelevat hyvää musaa, syövät ulkona ja odottavat, että saisivat jo näyttää lapsilleen Star wars -filmejä.

Minä luulen, että meillä on tässä nyt viiteryhmä.

Netistä kannattaa musan lisäksi ostaa kosmetiikkaa! Tiesittekö että Fruugosta saa Tigin jättituplapaketin vähän reilulla parillakympillä? Ja jenkeistä OPI-kynsilakkoja viisi taalaa pullo? No nuo kynsilakat eivät ole vielä tulleet eikä postikuluista ole tietoa, mä kerron sitten.

Nyt on niin, että eräs Facebook-ystävistäni on kuollut. Ei niinkään läheinen ystävä, muutaman kerran tavattu. Iloinen, hauska ihminen, kovin surullinen tapaus. Mutta kuka kertoisi Facebookille, että hän on kuollut? Tämä on vähän creepy.

Olipas virkistävää olla kiireisen viikon jälkeen koko viikonloppu avaamatta konetta. Sen sijaan katsottiin vuokravideoita, shoppailtiin (lahjoja, kengät, muita juhlajuttuja), syötiin hyvää salaattia (jättikatkarapuja, pancettaa, hunajamelonia, paahdettuja manteleita, buffalomozzarellaa, guacamolea, romainesalaattia), juhlittiin 1- (Anton!) ja 40-vuotiaita, käveltiin auringossa (ajatella!) ja katsottiin luurankoja.

Tältä se kuulosti.

Frau W: Guten Morgen Frau Johde! Herr H will gerne heute mit Ihnen sprechen. Er ist der mmmmmmmmm nnnnnnnnnnnn in der tttttttttttttt xxxxx und er will das ccccccccccccccccccc ggggggggggggg Ihnen zeigen.
Minä: Guten Morgen Frau W! Oh Krhm krhm das ist ja intressant. Gerne. Ich muss nur…
Frau W: Wollen Sie zuerst ddddddddd wwwwwwwwww?
Minä: Ja, hmmmm, ich weiss nicht eigentlich…
Frau W: Oder sollen wir jezt tttttttttttttttt ddddddddd und danach uuuuuuuuuuuuuu pppppppppp? Heute haben Wir auch yyyyyyyyyy in der gggggggg und hhhhhhh um elf Uhr.
Minä: Ach so?  Um elf Uhr?
Frau W: Ja! Wir können ja jezt ein Bisschen gggggggggggggg und danach einen eeeee dddddddddddd. Herr H kann oooooooooooo ffffff.
Minä: Genau. Prima.

Onhan tuo lentäjien lakko Finnairille kova paikka ja kriisiviestintäoppaat käskevät aina ilmaista empatiaa ja pahoitella, mutta hei sanavalinnat!

Toimitusjohtaja eilen televisiossa: “Olen erittäin järkyttynyt ja pahoillani –”

www.finnairgroup.com/info: “Pahoittelemme syvästi asiakkaillemme lakosta aiheutuneita haittoja.”

Hirveä virhearvio: ei tuollainen kimaltelevainen sovi minulle ollenkaan. Kuka haluaa kerran käytetyn OPI:n kynsilakan, sävy Romeo & Joliet? Laitan postiin tai voi noutaa Hermannista.

Tasan viisi vuotta sitten syntymäpäivilläni oli kuninkaallisia vieraita ja tarjolla Ritari Ässä -kakkua. Tällä kertaa oli sukulaisia ja entisiä ja nykyisiä työkavereita ja jatsia. Ei ollenkaan hullumpaa. Viiden vuoden päästä sitten taas pyöreitä.