Hanna at home

tai oikeammin veckans outfits. On aika vaikea näyttää hyvältä tämän pallomahan kanssa ja toisaalta kesällä on myös vaikea spotata Suomeen tulevia trendejä kun kaikilla on vain hellemekkoja ja toppeja. Tämän viikon perusteella laittaisin kuitenkin rahani puupohjaisiin sandaaleihin. Ja laitankin, jos vain ehdin ja löydän.

Muutama kuukausi sitten joku tuli tänne kymmeniä kertoja syöttämällä Googleen hakusanoiksi “hanna johde stockholm.” Jos se oli joku, joka halusi tarjota meille vuoden tai kahden komennusta Tukholmaan, unelmakämppää Nytorgetin laidalta, kiinnostavaa tekemistä vaikkapa muodin, ruoan tai kulttuurin parista, ota heti yhteyttä! Vastaus on KYLLÄ! KYLLÄ!

Silja Symphonyn yökerhon tanssilattia oli yhtä nihkeä kuin joskus 15 vuotta sitten, kun Edvin veti siellä muumihumppaa sunnuntaina. Hirveitä flashbackejä! Nämä lapsiperhekohteet; Ruotsin-laivat ja Junibackenit ovat muuten aika avartavia kokemuksia korkeasesongin aikana. Paljon esimerkkejä siitä, millainen vanhempi ei ainakaan itse halua olla, oli sitten melkein nelivuotiaalla millainen uhmaikä hyvänsä: puistattavia nelikymppisiä jättiläislapsia muistuttavia oman tahtonsa kadottaneita isiä, surullisia kaikesta ympäröivän maailman seuraamisesta luovuttaneita nuoria äitejä, toisilleen hyytävästi tiuskivia tai otsasuoni pullottaen perheen yhteistä kesälomaa suorittavia pariskuntia.

Vaikka se melkein nelivuotiaan uhmaikä muuten on. Tosiaan. Huh.

Viikko 3 suoritettu Ruotsinpyhtäällä: ruoan laittoa, varjon etsintää, mustikkasadon päivittelyä, pieniä poikia, uintia, lukemista.

Nyt tämä viikko sitten Tukholmassa, vi hörs.

Ulkomuoto tuntuu groteskilta ja vielä kolme kuukautta raskaana jotensakin kohtuuttomalta auringon polttaman pinkeän mahaihon ja kainalossa olevan ampiaisenpiston kanssa. Ja mies sen kun nauraa, kun  yritän viilentää oloani riisumalla vaatteet ja syömällä jäätelöä sängyssä.  

Kun nyt Basse on ihastunut amerikkalaisiin lagereihin ja eksoottisiin bittereihin sun muihin, ja minä puolestani en voi edes kokonaista Sandels-tölkkiä hörpätä, olen siirtänyt mielenkiintoni erilaisiin virvoitusjuomiin. Hyllyiltä, joita en ole aiemmin edes huomannut löytyy vaikka mitä: eilen join tosi hyvää käymisteitse valmistettua luomu-litchi-limua ja tänään luomu-lemonadea. Nammm.

Siihen nähden, että Edvin sanoo pontevasti “tyhmä!” aina kun näkee moottoripyörän liikenteessä, tai “tyhmä! tyhmä! tyhmä!” jne jos niitä tulee vaikka muutama vastaan moottoritiellä*, yllättävän polleana se itse istui tänään prätkän päällä Linnanmäen karusellissa. Ja tietysti muikeana ihanan Emman vieressä.

* niin siis ihan vain siksi, että moottoripyöräilyhän on tyhmää: vaarallista, kovaäänistä, pahalta haisevaa, kallista. You see?

Loman toinen etappi suoritettu: Kemiönsaari palveli mainiosti. Tämän jälkeen on vaikea tyytyä vuokramökkiin, jossa ei olisi suihkua ja astianpesukonetta. Nyt pari päivää kotona, vähän kavereita ja urbaanimpaa pöhinää, sitten taas mökille.