Niin ja kyyneleitä

Konrad  on korvaukseksi aamupäivän koettelemuksista saanut loppupäivän tehdä mitä lystää, syödä sitä mitä haluaa ja käyttäytyä kuten itse parhaaksi näkee. Ei ole nimittäin reilua joutua alle kaksivuotiaana, verta holtittomasti vuotavana ja paniikissa kiljuvana lastenklinikan lavitsalle, leikkauskaavun alle, kolmen naisen pitelemäksi samalla kun neljäs lähestyy ensin puudutusneulan ja sitten skalpellin kanssa. En syytä yhtään “ko-operaatiovaikeuksista”, jotka sitten kirjattiin sairaskertomukseenkin.

Sellainen irronnut mansikkaluomi vuotaa aika paljon ja aika kauan verta. Ja pienen pitelemisessä vuotaa aika paljon hikeä.

 

2 Responses to “Niin ja kyyneleitä”

  1. Satu Says:

    Edes lastenklinikalla ei sitten esilääkitä lapsia vaan tehdään hommat kylmiltään. Ymmärrän että Ilmajoen terveyskeskuksessa ei ole mahdollisuuksia antaa rauhoittavaa ennen haavan ompelua mutta jotenkin kuvittelisi, että asiat ovat “pääkallopaikalla” toisin… Pieni tujaus midazolaamia tms. tekisi touhusta kaikille paljon helpompaa. Toipumisia Konradille ja toivottavasti tapahtumista ei jäänyt elinikäistä sairaalakammoa… :/

  2. Anu Says:

    Voi meidän pientä kummipoikaa. Ihan hirmuisen isot terveiset täältä!

Leave a Reply